Yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi (GPSD)
Tuoteturvallisuusdirektiivissä asetetaan tiukat turvallisuussäännöt EU:ssa myytäville tuotteille. Yritysten on testattava ja varmistettava, että niiden tuotteet täyttävät nämä vaatimukset ennen kuin ne toimitetaan kuluttajille. Jos tuote aiheuttaa riskin, yritysten on ryhdyttävä toimiin ongelman korjaamiseksi tai poistettava se markkinoilta.
Vastuullisen sijoittamisen periaatteet (UNPRI tai PRI)
PRI on Yhdistyneiden Kansakuntien tukema maailmanlaajuinen aloite, jolla edistetään vastuullista sijoittamista. Se tarjoaa puitteet ESG-tekijöiden sisällyttämiseksi sijoituspäätöksiin ja auttaa rahoituslaitoksia noudattamaan kestävän kehityksen tavoitteita.
Yritysten kestävän kehityksen due diligence -direktiivi (CSDDD tai "CS3D").
CSDDD kannustaa yrityksiä ottamaan vastuun koko arvoketjusta. Se edellyttää, että yritykset tunnistavat, ehkäisevät ja käsittelevät haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia - ei vain toiminnassa, vaan myös toimittajien ja kumppaneiden kesken.
EU:n jätepuitedirektiivi (WFD)
Jätepolitiikan puitedirektiivi siirtää painopisteen jätehuollosta sen vähentämiseen. Direktiivillä edistetään kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja kannustetaan yrityksiä ajattelemaan kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.
EU:n vihreä sopimus
EU:n vihreässä sopimuksessa esitetään suunnitelma päästöjen vähentämiseksi ja Euroopan muuttamiseksi ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä. Sillä edistetään puhdasta energiaa, vihreää teollisuutta ja talouspolitiikkaa, joilla suojellaan ympäristöä ja edistetään samalla innovointia.
EU:n taksonomia-asetus
EU:n taksonomia-asetus toimii EU:n vihreänä sääntökirjana. Siinä määritellään, mikä katsotaan kestäväksi toiminnaksi, mikä auttaa sijoittajia tunnistamaan aidosti vihreät hankkeet. Näin torjutaan viherpesua ja varmistetaan, että kestävät investoinnit ovat aitoja.
EU:n maailmanlaajuinen ihmisoikeussanktiojärjestelmä (HRSR)
Erityislähettiläs antaa EU:lle oikeudellisen kehyksen seuraamusten määräämiseksi henkilöille ja järjestöille, jotka ovat osallisina vakavissa ihmisoikeusloukkauksissa. Tässä politiikassa korostetaan, että kestävyys on muutakin kuin ympäristöä - siihen kuuluu myös ihmisten suojeleminen hyväksikäytöltä ja epäoikeudenmukaisuudelta.
EU:n asetus kestävän rahoituksen julkistamisesta (SFDR)
SFDR on suunnattu rahoitusalalle, ja sen mukaan yritysten on ilmoitettava, miten ne ottavat kestävän kehityksen riskit huomioon investointipäätöksissään. Sillä varmistetaan, että "vihreiksi" merkityt rahastot ovat aidosti kestäviä, mikä lisää avoimuutta sijoittajien kannalta.
Euroopan ilmastolaki
Laissa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä on lakisääteinen vaatimus, ei vain tavoite. Siinä EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot asetetaan vastuuseen ja asetetaan välitavoitteita edistymisen seuraamiseksi ja ilmastositoumusten noudattamiseksi.
Direktiivi sukupuolten tasa-arvosta yritysten hallinto- ja valvontaelimissä
Vuoteen 2026 mennessä EU:n pörssiyhtiöiden odotetaan täyttävän vähintään 40% toimivaan johtoon kuulumattomien johtajien tehtävistä aliedustettuna olevalla sukupuolella, mikä parantaa liiketoiminnan tuloksia.
Yritysten kestävän kehityksen raportointia koskeva direktiivi (CSRD)
CSRD nostaa kestävän kehityksen raportoinnin samalle tasolle taloudellisen raportoinnin kanssa ja edellyttää, että yritykset julkistavat yksityiskohtaisia tietoja ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksistaan ja siitä, miten kestävän kehityksen riskit voivat vaikuttaa niiden tulokseen.
Eurooppalaiset kestävän kehityksen raportointistandardit (ESRS)
ESRS:ssä asetetaan selkeät säännöt sille, miten yritykset raportoivat ympäristö-, sosiaali- ja hallintotietoja (ESG-tiedot). Se luo standardoidun lähestymistavan, jonka avulla on helpompi vertailla eri toimialojen kestävyyspyrkimyksiä.
REACH
Kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia koskevassa asetuksessa viedään yritysten vastuuta pidemmälle. Se pakottaa yritykset hallitsemaan tuottamiaan ja käyttämiään kemikaaleja ja keskittymään ympäristö- ja terveysvaikutuksiin.
EU:n metsäkatoasetus (EUDR)
EUDR edellyttää, että soijan, naudanlihan ja palmuöljyn kaltaisia tuotteita maahantuovien yritysten on osoitettava, että ne ovat metsäkadosta vapaita, mikä vahvistaa EU:n sitoutumista biologiseen monimuotoisuuteen ja kestäviin toimitusketjuihin.
